Projektipajat askelmerkkeinä Kiinan Piilaaksoon

Kuinka yhdistää halu kartuttaa käytännön osaamista ja työelämäyhteyksiä harjoitteluiden muodossa, sekä haave ylemmän korkeakoulututkinnon kautta ehkäpä aina tutkijakoulutettavaksi asti etenemisestä? Välillä liiankin moninaisilta tuntuneisiin opintopolkumahdollisuuksiin tutustumisen päätteeksi Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmaan hakeminen tuntui loppujen lopuksi niin luontevalta päätökseltä, että kävi mielessä ihmetellä miten tätä ei tullut heti ajatelleeksi. Vaikka tutkintoa aloittaessa ei vielä ollut selvää mihin suuntaan jatko-opinnot tulevat viemään, kestävän kehityksen opinnot alempana korkeakoulututkintona mahdollistaisi monipuolisen pohjaosaamisen ennen maisteriopintoja.

Vaakakupin ammattikorkeakoulun puoleen kallistaneet harjoittelut ovat toki olleet arvokkaita, mutta tätäkin tärkeämmäksi osoittautui seikka mitä ei ensimmäisenä orientoivana päivänä tupaten täydessä opiskelijaravintolassa vuoraan kampuskierrokselle jonottaessaan osannut vielä odottaa. Aina ensimmäisestä opintojaksosta asti työelämälähtöiset projektiopinnot ovat kohdallani siivittäneet opintoja kirkastaen kuvaa siitä millaiseksi haluan ammatillisena osaajana kehittyä.

Suurimmalle osalle Turun ammattikorkeassa kokoaikaisesti opiskeleville perusopintoihin sisältyvän projektipajan pohjalta halusin tutustua tähän minulle uuteen opiskelutapaan lähemmin. Ammattikorkeakoulun innovaatiopedagogiikkamallin mukaan opiskelijoiden on mahdollista suorittaa osa opinnoista työelämälähtöisissä projekti- ja tutkimuspajoissa.  Omat projektiopintoni olen saanut tehdä innostavassa Resurssitehokas liiketoiminta –tutkimusryhmässä.

Osaamista ympäristöjohtamisesta kestävään matkailuun

Ensimmäisen vuoden jälkeen sain mahdollisuuden kesällä töiden ohessa toteuttaa projektin Varsinais-Suomessa toimivassa teknologiakonsernissa. Projektista jäi harmaaseen Kånken-reppuun arvokasta kokemusta monentyyppisen projektityövaiheen parissa vietetyn hetken jälkeen.  Samalla tutustuin sittemmin tulevaisuudensuunnitelmia muovanneisiin ympäristöjohtamisen teemoihin. Mahdollisuus vaikuttaa näitä reittejä pitkin yrityksen ja sidosryhmäorganisaatioiden sosiaaliseen, taloudelliseen ja ekologiseen jalanjälkeen tuntui mielekkäältä.

Tämä kokemus toi opintoihin lisäenergiaa ja syksyn tullen jatkoinkin kahden projektin verran Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöteollisuuden kehittäminen Azerbaidzhanin maaseudulla –hankkeessa. Lähdin mukaan, koska kulttuurien välinen vuoropuhelu ja kansainvälisyys ovat aina kiehtoneet minua ja työmotivaatiolleni jopa edellytyksenä on,  että koen tekemiseni vaikuttavan yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin.

Kansainvälistä kompetenssia halusin kartuttaa hakeutumalla keväällä 2015 Thaimaan Rangsit University:n kansainvälisen kaupan koulutusohjelmaan vaihto-opintojaksolle. Olen luonnehtinut tälle seikkailulle lähtöä yhdeksi elämäni antoisimmista päätöksistä. Mukaan tältä jaksolta jäi lukuisten ammatillista itsetuntemusta kasvattavien kokemusten summa, ystäviä eri puolilta palloa, sekä palo tutustua Aasiaan ja siellä piileviin mahdollisuuksiin syvemmin.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksesta myönnetty projektirahoitus vie valmistumiseni jälkeen keväällä 2016 Kiinaan, jossa mielenkiintoni kohteet punoutuvat yhteen. Projektin aihealueena on yritykselle tehtävä hallintajärjestelmän kehitystyö organisaation ympäristöasioiden vastuullisuuden lisäämiseksi. Kiinan tulevaksi Piilaaksoksikin tituleeratussa Shanghaissa vietetyn kevään jälkeinen aika tuntuu vielä kaukaiselta, mutta tavoitteessa siintää kestävää kehitystä ja talousteemoja yhdistävät jatko-opinnot. Eikä vielä tiedä millaisia ovia 1,3 miljardin tarinan maa tulee avaamaan.

Kirjoittaja Laura Savikoski työskentelee Turun ammattikorkeakoululla Hallintajärjestelmästandardit korkeakouluopetuksessa –opinnäytteensä parissa. Hän valmistuu ympäristösuunnittelijaksi Turun Ammattikorkeakoulun Sepänkadun kampukselta jouluna 2015 ja haaveilee puhuvansa ensi kesänä auttavasti kiinaa.