Varikkokäynnillä

10.09.2020

”Turun ammattikorkeakoulun Kiertotalous 2.0 -oppimisympäristön harjoittelijat Ona & Aarni tässä päivää!”

Näin alkoivat monet soitot, sähköpostit ja yhteyshenkilöiden metsästykset hankkeellemme Turun kaupungin päästöttömät työmaat. Olimme saaneet tehtäväksemme tehdä 40 kaupungin koneen listasta kalustoselvityksen.

Projektimme on osa isompaa kuvaa, jossa useampi Suomen kaupunki on hyväksynyt EU:n liikkeelle laittaman Green Deal -sopimuksen, muun muassa Helsinki, Espoo ja Turku!

Green Dealissa on monta ulottuvuutta, mutta meidän hankkeemme keskittyy työmaiden päästöttömyyteen vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa, että urakoitsijat, aliurakoitsijat ja mahdollisesti myös kaupungin omat koneet olisivat vähintään hiilineutraaleja, joka saavutetaan joko vaihtamalla nykyinen kalusto kokonaan (erittäin kallista!) tai muuttamalla nykyinen kalusto biodiesel-, biokaasu- tai sähkökäyttöiseksi (järkevämpää).

Me olemme keskittyneet kalustonselvityksen ohella siihen, että listaamme mille koneille on mahdollista käyttää biodieseliä tai uusiutuvaa dieseliä normaalin dieselin sijaan. Koska kaikkea tietoa ei löydy netistä, Traficomista tai saa edes puhelimitse, meidän oli mentävä varikolle paikanpäälle katsomaan koneita (ja lisäämään muutama uusi kone listaamme).

Varikkokäynti

Otimme yhteyttä sähköpostitse Turun kaupungin Liikuntapalvelutoimiston yhteyshenkilöön, jonka toimisto sekä varikko sijaitsevat Veritas Stadionilla. Hän oli kuitenkin lomalla, mutta saimme hänen kauttaan yhteyden sijaiseen, jonka kanssa sovimme käynnin samalle viikolle. Vaikka käynti tuli nopeasti, meidät otettiin lämpimästi vastaan.

Varikolla käyntimme tarkoitus oli päästä katsomaan koneita, joita ei näkynyt konelistassa Liikuntatoimiston kohdalla, ja päästä käsiksi Traficomin salaamiin rekisteritietoihin, jotta pystyisimme katsomaan mm. koneiden tehot ja päästöluokitukset. Meille selvennettiin kuitenkin jo alussa, että sijaisella ei ollut oikeuksia näyttää uudempaa konelistaa, eikä täten kaikkia tietoja, mitä se sisältää, vaan meidän on odotettava, että yhteyshenkilö pääsee lomalta. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut ja saimme luvan ottaa uusistakin koneista kuvat.

Miten tapaaminen sujui?

Saavuimme hallille vähän ennen klo 10. Meille kerrottiin, että suurin osa listamme koneista oli ns. muinaisjäännöksiä, jotka ovat melko vähäisessä käytössä, joten kysyimme, että voidaanko nähdä myös koneet, jota ei meidän listallansa ollut. Se sopi hyvin.

Lähdimme kävelemään varsinaiseen työkoneiden säilytystilaan, joka oli erillisessä rakennuksessa. Koneet olivat säilössä lämmitetyssä varastotilassa, ja siellä säilytettiin myös kaikkia niiden varusteita (kauhoja, suolasirottimia jne.). Varikko ei ollut kovin tilava ja sieltä yksittäisen koneen vekslaaminen ulos vaatii varmasti taitoja ja kärsivällisyyttä.

Ensimmäisenä vastaan tuli kaksi hyllylle nostettua moottorikelkkaa, joiden tiedot meidän listassamme olivat todella tynkiä (JES! Löysimme ne!) ja saimme niistäkin loput tiedot ylos, kuten mallinimen ja polttoaineen selville. Varikolla oli myös useampi erittäin vanha ruohonleikkuri ja haarukkanosturi, joiden tietoja emme tulleet keräämään.

Löysimme listassa olevat työkoneet ja otimme niistä kuvia, sillä listassamme oli rekisteritunnukset ja merkit, mutta melkein kaikista koneista puuttui malli. Malli on myös hyvä tietää, sillä sen avulla voi etsiä esimerkiksi internetistä valmistajan sivuilta dokumentteja, joissa kerrotaan kyseisen laitteen tarkemmat tekniset tiedot, joita me taas mielellämme tutkimme, sillä moni valmistaja on jo 2000-luvun alulta lisännyt koneidensa dokumentaatioon Euro/Stage-päästöluokituksen.

Käytettävät polttoaineet löytyvät jo sitä vanhempienkin koneiden dokumentaatioista. Hallilta löytyi myös muutama kone, joita emme odottaneet löytävämme, sillä ne oli merkitty listassamme eri yksikön alle. Siellä oli myös kaksi aivan uutta konetta, joita ei meidän listaltamme ollenkaan löytynyt. Kävimme vielä varikkokierroksen jälkeen tarkastamassa muutaman koneen tekniset tiedot kirjasista ja kävimme yhteyshenkilön toimistohuoneessa, josta saimme hänen muutamat hyvät yhteyshenkilön tiedot ylös. Lähdimme sen jälkeen omille suunnillemme ja kokosimme saamamme tiedot kasaan illemmalla.

Sininen traktori

Mitä opimme reissulta?

Tämä kyseinen reissu oli mielestämme onnistunut. Vaikka vähän satoikin aamulla, kaikki varikkokäynnin aikana sujui todella hyvin, ottaen kuitenkin huomioon, että alkuperäinen kontaktimme oli lomalla.

Sijaisena toiminut henkilö oli todella avulias ja mukava tyyppi. Hän etsi työkoneiden ohjekirjoista tietoa meille, jonka hän tulkitsi meidän pitävän hyödyllisenä. Saimme varikkokäynnistä tietoa, jota etsimme ja vähän lisääkin.

Projektityöläisten fiilikset varikkoreissulta ja työtehtävästä

“Pidin varikolla käyntiä tärkeänä osana työtä, vaikkei se aluksi kuulunutkaan työtehtäväämme. Käynti avarsi näkemystä tehtävästä ja sain tutustua mukavaan henkilökuntaan paikan päällä. Sijaisena toimiva Sakari oli erittäin avulias, jonka ansiosta meidän työkokemuksemme oli positiivinen. Sakari antoi kaupungin varikosta vähemmän pelottavan kuvan. Itse työtehtävä oli mielenkiintoinen, ja toivon, että keräämämme tieto tulee olemaan hankkeelle hyödyllistä, vaikka kohtasimmekin kaupungin työntekijöiden kesälomien takia melkoisesti haasteita yhteydenotoissa. Kaupungin Niina Ruuskan kanssa oli myös kiva tehdä töitä ja hänen jakamansa tietopläjäykset auttoivat tehtävänannon alustuksessa ja ohjasivat meitä oikeaan suuntaan. Kaikin puolin positiivinen kokemus!” – Ona, projektityöläinen

”Oli kiva poistua Excel-taulukon äärestä muutamaan otteeseen ja jutella koneiden käyttäjien kanssa, heiltäkin sai omat kantansa projektiin ja sai myös kuulla muistakin mahdollisesti hyödyllisistä tiedoista jota ei ehkä olisi osannut päätellä pelkkää taulukkoa tutkimalla, kuten esimerkiksi koneiden vuosittaisista käyttöajoista, ei ole ehkä viisasta vaihtaa työkonetta upouuteen, jos se hyräytetään käyntiin vain muutama kerta vuodessa lumisella säällä, vaikka se ei ihan täyttäisi uusimpia standardeja.” – Aarni, projektityöläinen

Kuvat: Aarni Karjalainen

Ona Vassallo & Aarni Karjalainen
Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat