Käytetystä mainoslippukankaasta valmistettu kauppakassi on ekologisin*!
Neljä Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa selvitti viiden eri kestokauppakassin elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä. Elinkaariarvioinnin avulla voidaan selvittää tuotteen, palvelun tai prosessin kuormitus ympäristölle. Arvioinnissa otetaan huomioon koko tarkasteltavan tuotteen elinkaari eli vaiheet raaka-aineiden tuottamisesta tuotteen hävittämiseen asti. Laajat analyysit ovat yleensä hankalia toteuttaa, joten tarkastelu voidaan rajata esimerkiksi vain hiilidioksidipäästöihin.
Selvityksen tuloksena uudelleenkäytetystä mainoslippukankaasta valmistettu kassi on ekologisin valinta ostosten kotiinkantoon*.
*kun ei oteta huomioon mainoslippukankaan alkuperäistä valmistusprosessia
Uudelleenkäytetystä materiaalista tehdyn lippukangaskassin hiilidioksidipäästöissä ei otettu lainkaan huomioon materiaalin valmistusta, vaan elinkaaren tarkastelu alkoi valmiista kankaasta. Mainoslippukankaan valmistuksen päästöjä ei laskettu kassin valmistuksen päästöiksi, koska kangas oli alun perin valmistettu eri tarkoitukseen. Selvityksessä mainoslippukankaan elinkaaren katsottiin alkavan siitä, kun kangas poistetaan alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Muiden tutkimuksessa tarkasteltavien kassien osalta materiaalin valmistus joko neitseellisestä tai kierrätetystä raaka-aineesta oli olennainen osa tarkasteltavaa elinkaarta. Materiaalin keräyksen tai muun käsittelyn voi lisäksi katsoa kuuluvan edellisen tuotteen jätehuoltoon esimerkiksi PET-pullojen kohdalla, jolloin sitä ei välttämättä lasketa mukaan kokonaispäästöihin.
Käytöstä poistettu mainoslippukangas on elänyt oman aikansa ja on kuitenkin menossa seuraavaksi polttoon, joten eikö ole vain hyvä, että se saadaan uudelleen hyötykäyttöön? Muovilla on suhteellisen hyvä hyötysuhde poltossa, sillä se on öljypohjaista. Tämä tarkoittaa sitä, että siitä saadaan runsaasti lämpöenergiaa ja sitä kautta kaukolämpöä tai vaikka sähköä. Tätäkin vaihtoehtoa on punnittava silloin, kun kierrätyksen kannattavuutta mietitään. Jos materiaalia joudutaan käsittelemään paljon eikä sen laatu ole sittenkään tarpeeksi hyvää uusiokäyttöön, olisi polttolaitokseen vieminen sittenkin ollut paras ratkaisu.
*kun ei lasketa mukaan materiaalin tai kassin pesua
Eniten käytetystä mainoslippukankaasta valmistetun kauppakassin hiilijalanjälkeä kasvatti se, että koska kauppakassin voi pestä käyttäjän oletettiin pesevän kassinsa sen käyttöiän aikana kolme kertaa. Tavallista muovipussia taas harva heittää pyykin joukkoon ainakaan tarkoituksella. Pesukone kuluttaa sähkön lisäksi myös vettä, jota on hankala muuttaa hiilidioksidiekvivalentiksi eli vertailukelpoiseksi muihin päästöihin. On myös hankala arvioida, peseekö kuluttaja pelkän kassin vai uskaltaako hän laittaa muita pyykkejä koneeseen samalla kertaa. Tämä seikka tietenkin vaikuttaa luonnonvarojen tuhlaamisen tasoon.
*jos lasketaan pelkät hiilidioksidipäästöt
Jonkin tuotteen valmistukseen voidaan käyttää minimaalisesti vettä, mutta tuplasti enemmän energiaa kuin toiseen. Varoittavana esimerkkinä toimii luomupuuvilla, joka hyvältä kuulostavasta sertifioinnistaan huolimatta vaatii kasvaakseen ihan yhtä paljon vettä ja samanlaisia tuotantoprosesseja kuin tavallinen. Hiilidioksidipäästöt ovat terminä kaikille tuttuja ja niiden määrää on suoraviivaisinta laskea, mutta entä sitten kymmenkertaisesti tuhoisampi metaani. Tätä varten on kehitelty kasvihuonekaasujen yhteismitta eli hiilidioksidiekvivalentti, jonka avulla kaikki päästöt muutetaan hiilidioksidiksi käyttämällä laskuissa niiden lämmityspotentiaalikerrointa. Tämä on kuitenkin aika monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, ja sen suorittamiseen tarvitaan vielä enemmän tietoa tuotannossa syntyvistä päästöistä. Mitkä indikaattorit siis valitaan – vedenkulutus, metaanipäästöt, ympäristömyrkyt vai lähes kaiken kattavat hiilidioksidiekvivalentit?
*laskennassa arvioidun systeemin rajauksen perusteella
Elinkaarilaskennan suorittajalta vaaditaan syvällistä ymmärrystä valmistusprosessista, mutta täysin ulkopuolisena siitä voi olla todella vaikeaa löytää tarkkaa tietoa. Lisäksi eri valmistajat tekevät tuotteensa niin eri tavalla, että vaikka yhden systeemin saisikin selvitettyä, ei se välttämättä kerro mitään toisesta. Laskennassa tehdyt olettamukset esimerkiksi valmistuspaikasta, kuljetuksista ja pesukertojen määrästä vaikuttavat lopputulokseen suuresti. Tämän takia olisi reilua, että elinkaarianalyysia tekevillä osapuolilla olisi yhteiset säännöt ja rajaukset käytössä heti alusta lähtien.
Sivuvirtojen mukaan ottaminen on todellinen ongelma. Jos raaka-aine, esimerkiksi muoviteollisuuteen menevä öljy, on vain raakaöljyn tuotannon sivutuote, aiheutuuko sen keräämisestä siis ollenkaan päästöjä? Saako polttojätteeksi menevistä hukkapaloista hyvitystä, sillä niistähän saadaan energiaa? Entä jos muovinen leikkuujäte voidaankin sulattaa uudelleen ja sekoittaa neitseellisen materiaalin lisäksi?
Mikäli käyttövaihe lasketaan osaksi elinkaarta, joudutaan tekemään oletuksia “keskimääräisen” kuluttajan tavasta käyttää tuotetta. Tässä tutkimuksessa käytettiin apuna vetolujuuskokeita kassien kestävyyden selvittämiseksi, mutta ne eivät välttämättä vielä kerro koko totuutta.
*käytettyjen lähteiden mukaan
Tämän selvityksen teki neljä Turun AMK:n opiskelijaa, joilla oli vain vähän aiempaa kokemusta aiheesta. Tietoja etsittiin lähinnä internetistä yritysten sivuilta ja eri tutkimusjulkaisuista. Lähdemateriaalin luotettavuus, ajankohtaisuus ja soveltuvuus tehtävään tutkimukseen pitäisi aina kyseenalaistaa, mutta varsinkin tämän analyysin kohdalla löytyi hyvin vähän valmiiksi laskettuja arvoja ja yksityiskohtaisia kuvauksia prosesseista. Lähdemateriaaleissa pitäisi tulla selkeästi ilmi tutkimuksen systeemirajaus, oletukset ynnä muut ja niiden tulisi olla samat myös muiden tutkittavien tuotteiden lähdemateriaaleissa. Todellisten tuotteiden tuotantoprosessit ovat usein osittain salaisia tai niiden päästötietoja ei ole saatavilla, joten on tyydyttävä yleistyksiin.
Mihin elinkaarianalyysi soveltuu?
Tämäkin selvitys osoitti, että suoraan mainoksiin päätyviä upeita tuloksia ei elinkaariarvioinnin (life cycle assessment, LCA) kautta kannata lähteä havittelemaan. Ennemminkin se voisi toimia tuotteen tai palvelun tarjoajan alkukartoituksena ennen sertifiointiprosessin aloittamista tai avittaa kilpailuttavia tahoja valitsemaan ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon. Elinkaarianalyysin pohjalta saataisiin tietää tuotannon saastuttavin ja heikoin lenkki, jota parantamalla kokonaispäästöt saataisiin radikaalisti laskemaan. Prosessin tutkimisessa on hyvä, että tiedot saadaan mitattua tarkkaan juuri kohdeyrityksen sisäisesti. Onnistuneeseen elinkaariarviointiin tarvitaan sekä kohdeyrityksen panostusta (avataan prosessia, hankitaan/mitataan lähtöarvoja) sekä asiantuntijuutta LCA:sta.
Kestävän kehityksen mukaisella suunnittelulla on LCA:n tulosten soveltamisessa suuri rooli, sillä jos tuote hajoaa nopeasti, tulee uusien korvaavien tuotteiden valmistuksesta massiivinen kerroin kokonaispäästöihin. Elinkaaren arvioinnin pohjalta voi myös päätellä joitain kiertotalouden perusperiaatteita ja konkreettisia hyötyjä. Esimerkiksi kierrätetyn materiaalin käyttäminen uudessa tuotteessa on lähes aina kannattavampaa kuin neitseellisen käyttäminen, ellei sitä jouduta käsittelemään voimakkaasti ennen kuin se on taas käyttökelpoista.
Miten viherpesun tunnistaa?
Tuotteiden markkinoinnissa saatetaan käyttää esimerkiksi hiilijalanjälkeä, mutta harvoin mainoksessa kerrotaan, millaiseen elinkaariarviointiin markkinointi perustuu. Hyvänä yleissääntönä viherpesun tunnistamiseen voi kuluttaja pitää sitä, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, sitä se juuri ei ole. On tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti päästökartoituksen tai hiilijalanjälkimittauksen toteuttaneeseen tahoon. Onko mahdollista, että se on jollain tavalla linkittynyt itse tuotetta mainostavaan yhtiöön ja onko kartoituksen tulokset kirjattu muuallekin kuin mainokseen?
Mielikuvamme eri valmistajista perustuvat valitettavan usein vain olettamuksiin ja huhupuheisiin. Ongelmana on se, ettei meillä ole aikaa tai kiinnostusta selvitellä jokaisen yrityksen taustoja tai meillä ei ole edes mahdollisuutta siihen toiminnan läpinäkyvyyden puuttuessa. Kuka olisikaan esimerkiksi arvannut, että yksi maailman luotetuimmista autovalmistajista vääristelee tuotteidensa aiheuttamia päästöjä? Emme voi yksinkertaisesti tietää, mitä suljettujen tehtaan ovien takana tapahtuu, joten asiaa selvittävän tahon on oltava perusteellinen ja ehdottoman puolueellinen.
Esimerkiksi Joutsenmerkin saaneen tuotteen valmistuksen on tutkinut ja arvioinut ammattilainen, jonka käyttämät metodit ovat standardien mukaisia ja nykyaikaisia. Tiesitkö, että Joutsenmerkin säilyttääkseen yrityksen on mukauduttava muutaman vuoden välein uusiutuviin ja usein tiukempiin ympäristösäädöksiin ja vielä maksettava siitä? Ilmastoasiaa kohtaan täytyy olla todellista paloa tai kilpailuedun on oltava erityisen suuri, jotta yrittäjä lähtee tähän prosessiin. Toivottavasti kuluttajat suosisivatkin juuri joutsenmerkittyjä tuotteita, sillä silloin useamman yrityksen voisi saada liikkeeseen mukaan.
Lopuksi
Elinkaariarvioinnissa on haasteensa, mutta se on hyvä työkalu tuotekehitykseen ja yrityksen sisäiseen käyttöön tai puolueettoman mutta valmistusprosessit tuntevan tekijän tekemänä eri vaihtoehtojen vertailuun.
Eri ostoskasseista uudelleenkäytetystä materiaalista, tässä tapauksessa mainoslippukankaasta, valmistettu kassi on ehkä joka tapauksessa ekologisin valinta, mutta tärkeintä on valita sellainen kassi – mieluiten uudelleenkäytettävä kestokassi – joka sopii käyttäjän omiin tarkoituksiin parhaiten. On turha hankkia kaappiin kantovälineitä, joita ei koskaan tule otettua edes kauppaan mukaan. Epäekologisin tuote kun on aina se, jota ei käytetä lainkaan.
Teksti: Iida Iloniitty, Ilona Engblom
LCA-selvitys: Ilona Engblom, Iida Iloniitty, Milja Kokko, Heli Ruohonen
Vetolujuuskokeet: Mikko Lehtinen
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat selvittivät viiden eri kauppakassin elinkaarenaikaisia (tuotanto, käyttö, hävittäminen) hiilidioksidipäästöjä osana Telaketju-hanketta. Lisäksi kasseille tehtiin lujuuskokeet, joiden perusteella arvioitiin, miten kauan ja miten paljon käyttöä ne kestävät, ja vertailtiin kassien hiilijalanjälkeä suhteessa kestävyyteen.
Lue raportti LCA-selvityksestä